Itämainen musiikki on oleellinen osa myös suomalaisten sydämet valloittanutta itämaista tanssia. Myös vatsa- tai napatanssin nimellä kulkeva naisellinen tanssityyli on alun perin kotoisin Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. Tanssin tarkkaa historiaa ei tiedetä, mutta arvioidaan, että sitä on tanssittu ainakin satojen, ellei tuhansien vuosien ajan. Kyseessä on pääasiallisesti naisten keskenään tanssima tanssi, joka on syntynyt eri kulttuurien yhteisvaikutuksesta. Mukana on vaikutteita sekä Intiasta, ottomaanien hovista, muinaisesta Egyptistä sekä osmani- ja arabikulttuureista. On jopa pohdittu, että tanssin taustalla saattavat olla hedelmällisyysrituaaleihin liittyvät asiat. Itämaisella tanssilla on useita eri muotoja, joista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti tunnetuin lienee egyptiläinen tanssityyli. Vaikka tyylien väleillä on eroja, perustuvat kaikki itämaisen tanssin liikeradat naisen vartalon luonnolliseen liikehdintään. Pääosassa ovat erilaiset terävät ja pehmeät liikkeet, ja tärkeää on osata eristää ylä- ja alavartalon liikkeet toisistaan.
Vartalo on instrumentti
Itämaisesta tanssista sanotaan usein, että naisen vartalo on instrumentti, joka tulkitsee musiikkia syvällisesti. Itämainen musiikki onkin olennainen osa tätä tanssityyliä. Länsimaalaisille eksoottiset soittimet ja rytmit vievät ajatukset välittömästi muille maille, ja täten laji sopii hyvin auttamaan arjesta irrottautumisessa. itämainen tanssi tuo väriä ja värinää elämään – tämän ovat huomanneet lukuisat suomalaiset tanssiin hurahtaneet harrastajat. Aikakaudella, jolloin iso osa töistä tehdään näyttöpäätteiden ääressä, ihmiskeho on usein päivän päätteeksi melko jumissa. Itämainen tanssi liikuttaa koko kehoa tehokkaasti. Erityisesti lanne- ja rintarangan jumit saavat kyytiä. Monet tanssiliikkeistä ovat naisellisuudesta ja pehmeydestä huolimatta voimakkaita, joten oikean tekniikan opettelemiseen kannattaa käyttää aikaa. Näin tanssin rentous löytyy nopeammin. Keskivartalon liikkeet ovat tärkeä osa tanssi-ilmaisua. Itämaisen tanssin yksi ajatuksista on, että tanssija saa olla korostetun naisellinen. Tanssityyli on myös inspiroinut länsimaisia muotitansseja. 1920-luvulla suositut shimmy ja charleston perustuvat itämaiseen tanssin. Myös ajan muotivaatteissa näkyi vaikutteita tästä, sillä esimerkiksi charleston-mekon hapsut korostivat tanssin ravistusliikkeitä.
Tanssivarusteet eivät ole vain napapaitoja
Itämaiseen tanssiin kuuluu myös tietynlainen vaatetus, vaikka muuten tanssi ei vaadi sen kummempia varusteita. Lajissa tanssitaan pääsääntöisesti paljain jaloin, ja vaatetukseksi kelpaa esimerkiksi toppi ja treenitrikoot. Napapaidassakaan ei tarvitse esiintyä, ellei halua. Itämainen kauneusihanne tosin on länsimaalaista hieman pyöreämpi, joten kaiken muotoiset ja kokoiset tanssijat ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan nauttimaan itämaisista rytmeistä. Monille tutuimpia vatsatanssiin liitettäviä esineitä ovat erilaiset huivit joko kolikoin koristeltuna tai ilman. Siinä missä Converse kengät saa kätevästi netistä , itämaiseen tanssiin sopivia vaatteita saa sekä aivan tavallisista urheilukaupoista että tanssiin erikoistuneista liikkeistä. Tietenkin esimerkiksi heleästi soivia sormisymbaaleita eli zillejä voi etsiä myös musiikkiliikkeistä. Zillit ovat pyöreitä, kuperia metallilevyjä, jotka kiinnitetään sormiin kuminauhoin. Tanssiessa yhdistetään symbaalien soitto ja liike, joka on melko haasteellista. Huiveja ja tanssiasuja löytyy tietenkin myös ulkomailta – varsinkin Lähi-itään tai Pohjois-Afrikan suunnalle suuntaavien kannattaa pitää silmät auki basaareiden kujilla, sillä varusteiden valikoima on huikea.